Hiedanrannassa perustukset horjuvat

· Antti Tuomola
Kuva: Reino Branthin / Vapriikin kuva-arkisto, CC BY 2.0. Enqvistin tehdas Lielahdessa vuonna 1955. Kuvaa rajattu blogia varten.

Kuva: Reino Branthin / Vapriikin kuva-arkisto, CC BY 2.0. Enqvistin tehdas Lielahdessa vuonna 1955. Kuvaa rajattu blogia varten.

Kävin puolisoni kanssa männä sunnuntaina Hiedanrannan alueella, tarkoituksenamme ruokailla ja nauttia jäätelöt. Alueen markkinointisivuilla (Tehtaan terassi) listataan kesäalueen ravintolat, mutta ei kerrota niiden aukioloajoista mitään. Ainoat linkit ohjaavat ravintoloiden Instagram-sivuille — erinomainen alusta fiiliksen aistimiseen, mutta sysipaska tiedonvälitykseen — joissa yksi ei kerro aukioloaikojaan, yksi kertoo olevansa sunnuntaisin kiinni, ja yksi sunnuntaisin auki.

Paikan päällä käy ilmi, ettei yksikään paikoista ole auki. Paikalla eilen päättynyt festari voi olla syy tai sitten ei, vaikea sanoa. Tietoa ei ollut löydettävissä sieltä, mistä kävijä sitä luontevimmin etsii: ravintolasivulta ja ravintoloiden omista kanavista.

Väliäkö tuolla

Sekä kartanon kahvila että ravintola Väst ovat auki. Kahvilassa ei ollut vitriinituotteita kummempaa tarjolla lounaan ja brunssien loputtua, mutta Västissä sentään on keittiö auki.

Tosin monet annokset ovat loppuneet, mukaan lukien käytännössä kaikki (jo valmiiksi harvat) kasvisannokset. Linnut terrorisoivat terassia liian hitaan blokkauksen takia.

Jäätelökioskille on noin vartin jono, mutta ainakin siellä on sentään myytävää. Tilaan kaksi keksijäätelöä, joista toinen onnistutaan toteuttamaan ennen tilatun jäätelön loppumista.

Ymmärrän, mutta

Ymmärrän, että Suomessa on sunnuntaisin tuplapalkka, joka pakottaa monet paikat pitämään ovet säpissä sunnuntaisin. Ymmärrän, että sesonki välillä yllättää ja tuotteet loppuvat. Ymmärrän, että varastotilat ovat rajalliset, ja ymmärrän senkin, että vahinkoja sattuu, ja että välillä täytyy jonottaa.

Ymmärrän myös, että jokainen ravintola on oma, itsenäinen yrityksensä, joka vastaa vain omasta tontistaan.

Silti, Hiedanrannan tapaisessa sesonkikohteessa, johon moni tulee vain kerran kesässä, ja tosi moni tulee ensimmäistä kertaa, kaipaisin kuitenkin jonkinlaista kokonaisuuden hallintaa. Että sovittaisiin yhdessä jokin minimitaso, josta pidetään kiinni kuin hukkuvasta lapsesta.

Kun operoi kohteessa, jonka sesonki on lopulta vain muutama ohikiitävä viikko, ja jonne huonon kokemuksen saanut asiakas ei varmasti palaa, näkisin mieluusti seuraavaa:

  • sesongille määritetyt aukioloajat, jotka ovat selvästi ja helposti saatavilla yhdessä paikassa kaikkien toimijoiden osalta
  • kaikkien tarjoajien perustarjonnan (eli vaikka sitten jonkin karsitun ruokalistan), jonka avulla asiakas voisi suunnitella vierailuaan ja vaikkapa tehdä valinnan siinä vartin jonotuksen aikana
  • sellaisen varastonhallinnan, että näitä perustarjoaman tuotteita on saatavilla, vaikka ydinsota iskisi (niiden lisäksi voi sitten hassutella mitä tahansa päivän erikoisia)
  • yhteistyön, jossa alueen toimijat pyrkisivät tukemaan ja täydentämään toisiaan valikoiman, palvelun ja aukioloaikojen puitteissa

Yksi sunnuntai on koko asiakassuhde

Yksittäisestä sunnuntaista ei tietenkään voi päätellä, miten normaali päivä Hiedanrannassa toimii. Mutta kävijälle sillä ei ole suurta merkitystä. Moni tulee alueelle kerran kesässä, moni ensimmäistä kertaa, ja kokemus sillä yhdellä kerralla on käytännössä koko asiakassuhde — ja jos kokemus on huono, se jäänee myös ainoaksi.

Toivon tätä ensisijaisesti yksityisenä asiakkaana, mutta myös tamperelaisena veronmaksajana. Aluetta kehitetään Tampereen kaupungin omistamana ja ohjaamana kaupunkikehityshankkeena, eli myös kaupunkilaisten rahoilla ja kaupungin riskillä. Näkisin mieluusti, että saisimme tehtyä Hiedanrannasta uniikin elämyskohteen, jonne tultaisiin läheltä ja kaukaa.

Se vaatii poikkeuksellista tarjontaa ja wow-elämyksiä, toki, mutta sellaisia ei voi toteuttaa, jos perustukset horjuvat.

hiedanranta tampere matkailu palvelumuotoilu kaupunkikehitys