Kysymykset eivät hidasta asuntokauppaa. Vastaamatta jättäminen hidastaa.

Kuvittele, että olet treffeillä. Ilta on mennyt loistavasti. Seuralaisesi on komea, hauska ja charmantti, ja tunnet rakastuvasi. Ystäväsi vinkkasi jo etukäteen, että muutama asia kannattaisi selvittää ennen kuin lähtee mukaan, mutta päätit luottaa fiilikseen. Kolmen vuoden päästä selviää, että hän on väkivaltainen alkoholisti.

Olisiko asian selvittäminen etukäteen ollut ylianalysointia?

Helsingin Sanomissa kiinteistönvälittäjät avautuivat uudesta ilmiöstä: ostajat lähettävät heille tekoälyn avulla laadittuja, pitkiä kysymyslistoja ja pyytävät asiakirjoja jo ennen näyttöä. Välittäjien mukaan tämä hidastaa asuntokauppaa, ja ostajilta kaivataan maalaisjärkeä.

Olen eri mieltä.

Elämän suurin sijoitus ansaitsee kysymyksiä

Asunto on useimmille meistä elämän suurin yksittäinen hankinta. Siihen laitetaan säästöt, otetaan neljännesvuosisadan laina, ja siihen muutetaan perheen kanssa ehkä vuosikymmeniksi.

On pelkästään hyvä, että ihmiset kiinnostuvat tästä päätöksestä aiempaa enemmän. Jos tekoäly saa ostajan lukemaan yhtiöpaperit ja kysymään tarkentavia kysymyksiä, se ansaitsee kiitoksen eikä syyllistämistä.

Kuka päättää, mikä on oleellista?

Jutussa kysytään, onko esimerkiksi ennen kylpyhuoneremonttia tehdyillä kosteusmittauksilla mitään merkitystä. Ehkä ei ole. Päätös siitä ei kuitenkaan kuulu välittäjälle.

Välittäjä ei laita säästöjään peliin, ei allekirjoita lainapapereita eikä herää vuoden päästä keskeltä kosteusvauriota. Ostaja tekee kaikki nämä. Siksi ostaja myös päättää, mikä tieto on hänelle oleellista. Kun ammattilainen alkaa päättää asiakkaan puolesta, mitä tämän kuuluu tietää, se on ylimielistä, vaikka tarkoitus olisi hyvä.

Myönnän, että osa listoista on ylimitoitettuja. Kysymykseen “vuotaako jokin hanoista?” paras vastaus on “selvitän”. Samalla voi kutsua ostajan katsomaan kohdetta. Myös “tätä tietoa ei ole saatavilla” on täysin kelvollinen vastaus. Sen jälkeen ostaja päättää itse, riittääkö se.

Jutun esimerkissä kauppa kaatui, koska 15 vuoden takaisesta vesivahingosta ei löytynyt dokumentteja. Se ei ole tekoälyn vika. Se on dokumentoinnin vika.

”Ennenkin on pärjätty”

Välittäjien mukaan asunnot on kautta aikojen myyty yhtiöpapereilla, ja se tieto on riittänyt.

Leikkauksiakin tehtiin kautta aikojen ilman puudutusta.

Se, että jotain on tehty pitkään puutteellisesti, ei ole peruste jatkaa samoin. Varsinkin kun puutteellisilla tiedoilla tehdyistä asuntokaupoista riidellään edelleen ihan riittävästi.

Uhka vai mahdollisuus?

Jos ostajat ovat aiempaa valveutuneempia, kuka tahansa alan toimija voisi nähdä sen kehitysmahdollisuutena sekä omalle alalleen että asiakkailleen:

Taloyhtiöt ja isännöintitoimistot: on aika ottaa dokumentaatio ja sen säilytys vakavasti. Kuntotutkimukset, korjausraportit, kosteusmittaukset ja pöytäkirjat kuuluvat digitaaliseen, haettavaan arkistoon eivätkä jonkun mapin pohjalle. Katson juuri teitä, isännöintitoimistot.

Välittäjät: perusdokumenttien kuuluu olla saatavilla viimeistään pyydettäessä, mieluiten jo ilmoituksen yhteydessä. Tällaisia ovat esimerkiksi isännöitsijäntodistus, tilinpäätökset, kunnossapitotarveselvitys, yhtiökokousten pöytäkirjat ja kuntotutkimukset. Nykyään, kun pyydän vaikkapa yhtiön tilinpäätöstä, vastaus tulee ehkä 2–3 päivän päästä, jos ollenkaan.

Toistuvat kysymykset ovat palautetta eivätkä riesa. Jos samat kymmenen kysymystä tulevat joka viikko, vastaukset kuuluvat ilmoitukseen. Saman tekoälyn, jolla ostaja laatii listansa, voi valjastaa myös vastaamaan niihin.

”Pitkät kysymyslistat tarkoittavat välittäjille paljon selvitystyötä”

Voi jeesus. Nyt siis mussutetaan siitä, että työ pitäisi tehdä edes jollain minimitasolla?

Selvitystyö on välittäjän työ. Välittäjällä on lakisääteinen selonotto- ja tiedonantovelvollisuus, ja vaikka palkkion yleensä maksaa myyjä, ostajan kysymyksiin vastaaminen on juuri se keino, jolla myyjän asunto saadaan kaupaksi. Jos alan taso on tämä, ihmettelen suuresti, miksi suurempi osa ihmisistä ei myy asuntoaan itse.

Hyvä uutinen välittäjille: kun rima on tässä, nopeasti ja kattavasti vastaava välittäjä erottuu nyt edukseen enemmän kuin koskaan.

Tieto lisää tuskaa

“Tieto lisää tuskaa”, tiivistää välittäjä Harry Lockmer.

Niin lisää syöpädiagnoosi. Niin lisää tieto ulosoton uhasta. Ne ovat kuitenkin juuri sitä tuskaa, jolle järkevät aikuiset altistavat itsensä välttääkseen suuremman onnettomuuden. Pieni tuska paperipinon äärellä nyt on huomattavasti halvempaa kuin iso tuska yllättävän putkiremonttivastikkeen kanssa myöhemmin.

“Eikä koskaan voi tietää, mitä tapahtuu huomenna tai ensi viikolla”, sanoo välittäjä Heidi Luumi.

Totta. Siksi kannattaa selvittää se, minkä voi tietää jo tänään.